Jotenkin nyt minulla on tosi vahva ajatus siitä, että Jumala haluaa rakkaudessaa valloittaa minut ja olla niin läheisessä rakkaussuhteessa kanssani, etten todellakaan halua satuttaa Rakastani mitenkään olemalla uskoton. Tiedän, että monessakin asiassa minun tulee kasvaa ja 'päästä itseni yli', jotta oikeasti Jumala voisi olla elämäni Herra. Mutta uskon, että ennen kaikkea Isä haluaa rakentaa suhdettani Hänen kanssaan rakkauden kautta. Hän haluaa pitää huolta, eheyttää ja parantaa meidän sydäntemme haavat.
Luottaminen on vaikeaa. Kaikki ne iskut ja pettymykset, joita sydämemme on saanut kokea tekee tästä luottamisesta vielä vaikeampaa. Mutta Hän tietää ja tuntee sen. Siksi Hän ei koskaan tulekaan väkisin, vaan hellästi, pitäen minua käsissään ja lähellään. Askel askeleelta tämä luottamus kuitenkin saa kasvaa ja suhde lähentyä. Pikku hiljaa pelokas, itseni ja muiden hylkäämä sydämeni uskaltaa alkaa luottamaan enemmän ja enemmän Häneen, joka todella on Uskollinen.
Herrani haluaa viettää kanssani kahden keskeistä, intiimiä aikaa, jolloin Hän voi paljastaa sydäntään minulle. Ja en muuta haluakaan! "Everything else can wait, but our search for God can NOT wait". On niin tosi. Aina kun pysähdyn miettimään tätä, sydämeni ei pysty rauhoittumaan! Kaipaan niin paljon enemmän, niin paljon syvempää. Haluan luovuttaa joka hetken, jokaisen ajatuksen, tekoni, sanani Hänen käyttöönsä. En halua mitään muuta, kuin olla Hänen, hukkua Häneen <3 Voi että.. Ja Hänen läsnäolossaan Hän täyttää meidät Rakkaudellaan. Yksin Hänessä ja Hän on Rakkaus. Siksi tarvitsemme tätä aikaa yksin Hänen kanssaan, että voisimme olla täynnä Rakkauttaan, which keeps us going ;)
Hänen rakkautensa tulisi olla kaiken toimintani lähde. Usein tehdään asioista ihan liian monimutkaisia. Rakasta Herraa Jumalaasi yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseäsi. As simple as that. Jos vaan tehtäisiin kaikki asiat, elettäisiin, joka hetki Hänen kunniakseen, rakkauden osoitukseksi ja kiitokseksi Hänelle ja kohdattaisiin sanoissamme ja teoissamme toiset ihmiset rakkaudessa niin wow! Sen haluan nähdä ja toteutuvan elämässäni. Siihen minut ja meidät kaikki on kutsuttu ja luotu, yhteyteen Hänen ja toisten ihmisten kanssa.
" Minä pesin sinut vedellä, huuhtelin sinut verestäsi ja voitelin sinut öljyllä. Minä puin sinut kirjailtuihin vaatteisiin, panin jalkoihisi merilehmännahkaiset kengät, kiedoin sinut hienoon pellavaan ja peitin sinut silkkiin. Minä kaunistin sinut koruilla, panin ranteisiisi rannerenkaat ja kaulaasi kaulakorun. Nenääsi panin nenärenkaan, korviisi kultarenkaat ja päähäsi kauniin kruunun. Näin yllesi puettiin kulta ja hopeakorut, ja vaatteesi olivat hienoa pellavaa, silkkiä ja kirjailtua kangasta. Sinä käytit ravinnoksesi hienoja vehnäjauhoja, hunajaa ja öljyä. Sinusta tuli sanomattoman kaunis, ja sinä pääsit kuninkaaliseen arvoon. Nimesi tuli tunnetuksi kansojen keskuudessa kauneutesi vuoksi, sillä se oli täydellinen sen loiston vuoksi, jonka minä puin sinun yllesi, sanoo Herra" -Hes.16:9-14-Hän rakastaa aina ensin. Ilman Hänen rakkauttaan me emme osaa rakastaa, koska meissä ei sitä ilman Häntä ole. Hänen rakkautensa muuttaa meitä, kaunistaa meitä, saa meidät loistamaan ja tulemaan sellaisiksi, kuin Hän alunperin on tarkoittanut. Rakkaus pesee meistä pois kaiken lian, se puhdistaa meitä, päivittäin. Hänessä me olemme täydellisiä <3
Ps. Tuossa Raamatun kohdassa puhutaan siis Jerusalemista, ja se jatkuu todella karusti Jerusalemin osalta. Ajatuksena on, miten me vastaamme tähän Jumalan osoittamaan ylitsevuotavaan rakkauteen. Jerusalem ylpistyi, unohti alkuperäisen tarkoituksensa ja hylkäsi itse Rakkauden Antajan. Miten vastaamme? Suhde vahvistuu päivä päivältä, minä lähestyn Häntä ja Hän minua. Rakastun yhä syvemmin, enkä milloinkaan halua hylätä tai satuttaa Häntä. Tämä on minun kunnioitukseni, tehdä Hänen tahtonsa ja olla sillä paikalla mihin minut on tarkoitettu. Hänessä.
