Vääränlainen vastuuntunto

Halusin nyt jakaa hieman ajatuksiani muutaman vuoden takaa koskien taakkaani läheisteni puolesta, jotka eivät ole uskossa. Erityisesti perheeni puolesta. Kesällä 2011 Jumala sai vapauttaa minua hurjan paljon vääränlaisesta vastuuntunnosta koskien minulle rakkaiden ihmisten elämiä.

Olin metsässä kävelyllä, kun mieleeni nousi laulun sanat "I will carry you, I will carry you - my child, my child". Nämä sanat tulivat juuri oikeaan paikkaan, suoraan Jumalalta minun sydämelleni. Tuolloin olin päässyt huippuuni toisten ihmisten puolesta elämisessä ja oman elämäni kuolettamisessa siinä samalla, ilman, että edes sitä huomasin. Ja todellakin ajattelin, että sen kuuluu mennä niin. Että itse kannan kaikkia ja selviydyn itse yksin asioista, miten sitten selviydynkin. 

Näin olin oppinut elämään aina. Minun on itse oltava huolenpitäjä itsestäni ja toisista. Joten ajatus, että Jumala oikeasti kantaisi minua ja taakkojani oli edelleen vieras minulle, vaikka todellakin rukoilin heidän ja itseni puolesta lähes päivittäin, en silti ollut oppinut luovuttamaan heidän tai omia ongelmia Hänelle, vielä.

Toisista huolehtiminen ja välittäminen on varmasti hieno ja arvostettava luonteenpiirre. Ja olen todella kiitollinen Jumalalle siitä, miten Hän on antanut minulle rakkautta ja herkkyyttä välittää ja omistautua minulle tärkeiden ihmisten auttamiseen, koska tämä kyky rakastaa ei todellakaan ole minusta lähtöisin! Tiedän sanoa tämän varmaksi monen vuoden kokemuksella elämästä ilman Jeesusta, ennen uskoon tuloani. Mutta kuten muissakin siunauksissa, hyvät asiat voivat kääntyä itseä ja muitakin vastaan, ilman Jumalan armoa ja oikeanlaista ymmärtämystä lahjan käytöstä itsensä ja muiden rakentamiseksi ja rohkaisuksi. 

Tämän muutaman vuoden jälkeisen kokemuksen myötä, Jumala on saanutkin muokata minua ja jalostaa minuun asettamiaan lahjoja ja luonteenpiirteitä parempaan ja terveellisempään käyttöönsä. Ja olen saanut huomata kasvaneeni suuresti tänä aikana. Edelleen on tietenkin alueita, joissa on opittavaa. Asetettava tarkempia rajoja, rakastettava Jumalaa ja itseään, jotta osaisin oikealla tavalla rakastaa myös muita. Tässä nyt muutama Raamatunpaikka, jotka auttoivat minua silloin päästämään irti ja voittamaan enemmän suhteessa vastuunkantooni perheestäni. Ja samalla palauttamaan ihmissuhteitani terveellisemmälle pohjalle, irti vääränlaisesta vastuusta.

Ap.16:31 "Usko Herraan Jeesukseen, niin pelastut, sinä ja sinun perhekuntasi"

Ap.10-11,erityisesti 11:14 "Hän (Paavali) puhuu sinulle sanoja, joiden kautta sinä pelastut, sinä ja koko sinun perhekuntasi"

Pelastus ei tule automaattisesti koko perheelle, avain ikuiseen elämään on edelleen sama: pelastutaan yksin henkilökohtaisesta uskosta Jeesukseen. Uskon silti, että perhe on Jumalalle erityisen tärkeä yksikkö, jota hän haluaa suojella. Onhan Hän itse ihmissuhteet niin asettanut. Aivan Raamatun alkulehdillä Hän jo toteaa, ettei ihmisen ole hyvä olla yksin. Varmasti me jossain suhteessa kyllä pärjätään yksin, muttei se ole alkuperäinen tarkoituksemme.

Perhe-käsite on yhteiskunnassa muuttunut, laajentanut ja vähentänyt sisältöään ajan mittaan. Tästä voisi kirjoittaa vaikka kuinka paljon enemmänkin, mutta pointtina on, että onneksi tässäkin määrittelyssä saamme luottaa Sanaan, sillä se on muuttumaton. Sen mukaan, emme ole pelkästään osana 'maallisen' veren yhdistämää perhettä, vaan myös Jeesuksen veren kautta yhdistettynä vielä suurempaan perheeseen, jossa meillä on paljon veljiä ja sisaria. Perhe on tärkeä, ja Jumalan mielenmukaisena perheenä saamme olla kuvana Jumalan tahdonmukaisesta seurakunnasta. 

1.Kor.7 erityisesti jae 14 "Sillä mies, joka ei usko, on pyhitetty vaimonsa kautta ja vaimo, joka ei usko, on pyhitetty miehensä kautta. Muutenhan teidän lapsenne olisivat epäpuhtaita, mutta nyt he ovat pyhiä"

Tämä kohta on minulle erityisen rohkaiseva siinä mielessä, että voin olla vaikuttamassa positiivisesti perheeseeni. Raamatunkohdan tilanteessa yksi perheenjäsen on tullut uskoon ja puhutaan siitä, miten uskovina saadaan olla valona ja pyhityksenä tälle perheelle, koska Jumala on meidän kanssa ja siunaa meitä hyvällä niin tietty se vaikuttaa myös perheeseen. Ja tietenkin tärkeimpänä saadaan tuoda Jeesuksen työn totuutta perheeseen. Edelleen muun perheen uskoontulo on silti heidän henkilökohtainen valinta. Ajatus nousee siitä et ollaan vähän niikus Jumalan suurlähettiläinä edustamassa Häntä ja tuomassa Hänen Tahtoaan julki täällä maan päällä erityisesti meidän perheelle ja lähimmäisillemme :)

Jumalan tahdosta asiaan liittyen tässä muutama kohta rohkaisuksi.

2.Piet.3:8b-9 "...Herralle yksi päivä on kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta kuin yksi päivä. Ei Herra viivytä lupauksensa (et tulee takaisin) täyttämistä, vaikka jotkut luulevat hänen viivyttelevän, vaan hän on pitkämielinen teitä kohtaan. Hän ei näet tahdo, että kukaan joutuu kadotukseen vaan että kaikki kääntyisivät"

Jes. 30:18 "Siksi Herra odottaa, että voisi olla teille armollinen, ja sen tähden nousee armahtaakseen teitä, sillä Herra on oikeudenmukainen Jumala. Autuaita ovat kaikki, jotka häntä odottavat!"

Hes.18 erityisesti jae 23 "Olisiko minulle mieleen jumalattoman kuolema, sanoo Herra? Eikö ennemmin se, että hän kääntyy teiltään ja saa elää?"

Jumala näkee paljon pidemmälle kuin me ite nähdään. Hänelle yksi päivä on tuhat vuotta ja toisin päin. Hän tietää, milloin tapahtuu ja mitä, ja mikä merkitys on milläkin. Hänen käsissään on kaikki. Ja huippua on se, että Hänellä on sama toive ja tahto kuin meilläkin; että kaikki pelastuisi, mukaan lukien meidän perheet! Hän odottaa, on pitkämielinen ja hyvä meitä kohtaan. Sillä Hänen sydämensä suurin kaipaus on saada meidät takaisin luokseen. 

Jaak.4:5 "..Kateuteen (jossain käännöksessä mustasukkaisuuteen) asti hän halajaa henkeä, jonka on pannut meihin asumaan"

Eli todellisuudessa meidän toive ei ees oo sama kuin Hänen koskien perheittemme pelastumista, sillä Hänen tahtonsa tässä on niin paljon vahvempi ja suurempi! Tuossa Hesekielin kohdassa taas puhuttiin siitä, miten jokainen perheessä loppujen lopuksi vastaa itse omista valinnoistaan ja teoistaan. Meille kuitenkin on annettu se oma tahto toimia, oli se sitten vaikka Jumalan tahtoa vastaan. Uskon, että sillä silti todella on, tai ainakin voi olla ja mä itse haluan ja päätän olla x) erityinen siunaus perheelleni siinä, että oon saanut tulla tuntemaan Jeesuksen ja saan kertoo nimenomaan ilosanomaa paremmasta ja täydemmästä elämästä :) noissa kohdissa puhuttiin aika paljon siitä Jumalan osasta, mikä itseä rohkaisee aika paljon: kaiken maan Jumala on mun puolella tässä taistelussa perheeni sielujen puolesta! 

Joh.6:44 "Ei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, vedä Häntä."

! Jumala tietää ja näkee ja kutsuu, todellakin. Tiedän, ettei koskaan ole turhaa meidän ihmisten puolelta kertoa ja olla elävinä todistuksina Jumalasta. Se onkin meidän tehtävämme! Kertoa Hänestä, julistaa totuutta, tuoda vapautusta, kulkea Hänen Voimassaan ja Auktoriteetissaan. Tuoda kunniaa elämällämme Hänelle. Jumala toimii meidän kauttamme. Tärkeää onkin erottaa se, mikä on meidän ja mikä Jumalan osa. Me ei voida 'saada ketään uskoon', eikä meidän kuulukaan. Se on Jumalan työ kutsua ja vetää puoleensa aikataulussaan. 

Lopuksi haluan vielä jakaa yhden kohdan siitä, mikä on meidän tehtävä. Tämä saa yleensä mut heräämään kunnolla ja saa irrottamaan katseeni itsestä ja omista ongelmistani siihen tärkeimpään, millä on väliä. Jumala pelasti minut, ja joku ihminen oli valmis tekemään osansa minun puolestani, tempaisemaan minut pois siitä omasta tulestani, missä makasin. Pois siitä pimeydestä totuuteen ja valoon, jota en edes osannut ajatella olemassa olevaksi. Haastetta loppuun. Jumala on kutsunut meidät juuri nyt, juuri tässä ajassa tarkoitustaan varten: Ettei yksikään joutuisi kadotukseen, vaan saisi iän kaikkisen elämän <3 Todellakin haluan olla tekemässä oman osani!

Juud.1:20-23 "Mutta te, rakkaani, rakentakaa itseänne pyhimmän uskonne perustukselle ja rukoilkaa Pyhässä Hengessä ja niin pysykää Jumalan rakkaudessa odottaessanne Herramme Jeesuksen Kristuksen laupeutta iankaikkiseksi elämäksi. Armahtakaa niitä, jotka epäilevät. Toiset taas pelastakaa tulesta temmaten, toisia taas armahtakaa kavahtaen heitä, inhoten lihan tahraamaa vaatettakin."

Capture me with Your love

Haluaako Jumala opettaa minua kunnioittamaan itseään Rakkauden vai Pelon kautta? Jos alkaa miettimään asia siten, millä tavalla itse toivoisin voivani kunnioittavani aviomiestäni. 1) koska hän rakastaa ja kohtelee minua rakastavasti _eli myös kieltää asioita, jotka ei hyväksi minulle_, suojelee minua, on turvani ym. vai 2) koska pelkään häntä ja hänen rangaistustansa.

Jotenkin nyt minulla on tosi vahva ajatus siitä, että Jumala haluaa rakkaudessaa valloittaa minut ja olla niin läheisessä rakkaussuhteessa kanssani, etten todellakaan halua satuttaa Rakastani mitenkään olemalla uskoton. Tiedän, että monessakin asiassa minun tulee kasvaa ja 'päästä itseni yli', jotta oikeasti Jumala voisi olla elämäni Herra. Mutta uskon, että ennen kaikkea Isä haluaa rakentaa suhdettani Hänen kanssaan rakkauden kautta. Hän haluaa pitää huolta, eheyttää ja parantaa meidän sydäntemme haavat. 

Luottaminen on vaikeaa. Kaikki ne iskut ja pettymykset, joita sydämemme on saanut kokea tekee tästä luottamisesta vielä vaikeampaa. Mutta Hän tietää ja tuntee sen. Siksi Hän ei koskaan tulekaan väkisin, vaan hellästi, pitäen minua käsissään ja lähellään. Askel askeleelta tämä luottamus kuitenkin saa kasvaa ja suhde lähentyä. Pikku hiljaa pelokas, itseni ja muiden hylkäämä sydämeni uskaltaa alkaa luottamaan enemmän ja enemmän Häneen, joka todella on Uskollinen.

Herrani haluaa viettää kanssani kahden keskeistä, intiimiä aikaa, jolloin Hän voi paljastaa sydäntään minulle. Ja en muuta haluakaan! "Everything else can wait, but our search for God can NOT wait". On niin tosi. Aina kun pysähdyn miettimään tätä, sydämeni ei pysty rauhoittumaan! Kaipaan niin paljon enemmän, niin paljon syvempää. Haluan luovuttaa joka hetken, jokaisen ajatuksen, tekoni, sanani Hänen käyttöönsä. En halua mitään muuta, kuin olla Hänen, hukkua Häneen <3 Voi että.. Ja Hänen läsnäolossaan Hän täyttää meidät Rakkaudellaan. Yksin Hänessä ja Hän on Rakkaus. Siksi tarvitsemme tätä aikaa yksin Hänen kanssaan, että voisimme olla täynnä Rakkauttaan, which keeps us going ;)

Hänen rakkautensa tulisi olla kaiken toimintani lähde. Usein tehdään asioista ihan liian monimutkaisia. Rakasta Herraa Jumalaasi yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseäsi. As simple as that. Jos vaan tehtäisiin kaikki asiat, elettäisiin, joka hetki Hänen kunniakseen, rakkauden osoitukseksi ja kiitokseksi Hänelle ja kohdattaisiin sanoissamme ja teoissamme toiset ihmiset rakkaudessa niin wow! Sen haluan nähdä ja toteutuvan elämässäni. Siihen minut ja meidät kaikki on kutsuttu ja luotu, yhteyteen Hänen ja toisten ihmisten kanssa.

" Minä pesin sinut vedellä, huuhtelin sinut verestäsi ja voitelin sinut öljyllä. Minä puin sinut kirjailtuihin vaatteisiin, panin jalkoihisi merilehmännahkaiset kengät, kiedoin sinut hienoon pellavaan ja peitin sinut silkkiin. Minä kaunistin sinut koruilla, panin ranteisiisi rannerenkaat ja kaulaasi kaulakorun. Nenääsi panin nenärenkaan, korviisi kultarenkaat ja päähäsi kauniin kruunun. Näin yllesi puettiin kulta ja hopeakorut, ja vaatteesi olivat hienoa pellavaa, silkkiä ja kirjailtua kangasta. Sinä käytit ravinnoksesi hienoja vehnäjauhoja, hunajaa ja öljyä. Sinusta tuli sanomattoman kaunis, ja sinä pääsit kuninkaaliseen arvoon. Nimesi tuli tunnetuksi kansojen keskuudessa kauneutesi vuoksi, sillä se oli täydellinen sen loiston vuoksi, jonka minä puin sinun yllesi, sanoo Herra" -Hes.16:9-14-

Hän rakastaa aina ensin. Ilman Hänen rakkauttaan me emme osaa rakastaa, koska meissä ei sitä ilman Häntä ole. Hänen rakkautensa muuttaa meitä, kaunistaa meitä, saa meidät loistamaan ja tulemaan sellaisiksi, kuin Hän alunperin on tarkoittanut. Rakkaus pesee meistä pois kaiken lian, se puhdistaa meitä, päivittäin. Hänessä me olemme täydellisiä <3 

Ps. Tuossa Raamatun kohdassa puhutaan siis Jerusalemista, ja se jatkuu todella karusti Jerusalemin osalta. Ajatuksena on, miten me vastaamme tähän Jumalan osoittamaan ylitsevuotavaan rakkauteen. Jerusalem ylpistyi, unohti alkuperäisen tarkoituksensa ja hylkäsi itse Rakkauden Antajan. Miten vastaamme? Suhde vahvistuu päivä päivältä, minä lähestyn Häntä ja Hän minua. Rakastun yhä syvemmin, enkä milloinkaan halua hylätä tai satuttaa Häntä. Tämä on minun kunnioitukseni, tehdä Hänen tahtonsa ja olla sillä paikalla mihin minut on tarkoitettu. Hänessä.

Kuningas Alkoholi - who do you serve?

Hihii! Voi että, Isä on niin hyvä! Anto mulle nyt niin vahvan ilmestyksen yhteen juttuun minkä kanssa oon täs paininu aika paljon aina aika ajoin, ku tiesin et ei oo hyvä juttu mut silti ku ei ole ollut sydämessä vahvaa tietoisuutta et oisin voinu seistä asian takana ni ois tuntunu tekopyhältä elää sen mukaa mitä tien ku tietämys ei silti mun sydämen uskoa, tiekkö? :D

No anyways-case ni Jumala vko sit johdatti mut lukeen Hooseaa ja sen jälkeen sit Danielii ja ku luin Pawsonilt (Unlocking the Bible) et Esterin tapahtumat on tapahtunu samoihin aikoihin ku Daniel - sillo pakkosiirtolaisuudessa ni luin senkin :p Pointteina oli uskollisuus ja eläminen vieraan kulttuurin keskellä. Tyypeillä oli asenne et ennemmin kuolevat ku kumartavat toisii jumalii tai toisen kulttuurin tapoja kuin omaa Jumalaansa. Ja Daniel kavereineen oli vähässä uskollisia, ne ei syöneet kuninkaan pöydästä vaan kasvisruokaa ja vettä, etteivät rikkoisi juutalaisten ruokasäädöksiä. Ja sit Jumala nosti ne ja otti käyttöön!

En siis tiiä oonko sanonu et oon tapellu alkoholin kanssa mielessäni, et mitä siitä pitäisi aatella. Ja sit oonkin juonu aina ku ollu mahollisuuksia, siis juhlat ym. en siis kauheen usein, mut niinä kertoina lähes aina sammumispisteeseen. Itel ku ei oo huonoi kokemuksii ollu aineesta vaik ympärillä ihmiset ovat menettäneetki elämänsä tärkeimpii asioita ja kuollukki tyyppei sen takia, ni silti jotenkin vaikee ollut tehdä siitä vakaumusta et ei näin. Ois halunnu mennä ja sanoo juhlissa et en juo koska . . . mut se ois tuntunu niin valheelta. En voi käyttää Raamattua tekosyynä, jos ei sydämen uskoa, hengen todistusta asiasta, koska silloin se tuntuisi todellakin valheelta ja tekopyhyydeltä, vaik tekisinkin sanojeni mukaan. Ja en suostu valehtelemaan.

Nyt Jumala paljasti noiden Raamatun kirjojen kautta ajatuksen et, kumarranko oikeesti ennemmin juomakulttuuria kuin Jumalaani? Otanko mieluummin elämääni sen mitä juominen tarjoaa ja jätän itseni sen takia pois Jumalan käytöstä? Sillä se, joka ei ole vähässä uskollinen ei ole uskollinen suuremmassakaan. Miten Jumala voisi toimia elämässäni ja sen kautta voimallisesti, jos näinkin pienessä oon uskoton Hänelle?

Oon niin kiitollinen ja vapaa juuri nyt! Ku itse oon yrittänyt järkeillä itseäni irti tuosta asiasta, ettei se oo mulle hyväksi jne, mut nyt vasta mulla on todellinen rauha asian kanssa. Ja todellakin jätän ja murskaan kaikki patsaat elämässäni, joita oon pystyttänyt palvellakseni enemmän kuin Jumalaa. Haluan puhdistautua vain enemmän, pyhittäytyä ja erottautua täysin Herralleni. Haluan olla Hänen astiansa, käytössään ja kirkastaa nimeään.

Niin ja ps. Tää kaikki alkoi siitä, että toin jo aiemmin tän asian valoon, toisten ihmisten tietoisuuteen. Valheella on just niin paljon voimaa ja valtaa sun elämääsi kuin mitä annat sille. Alastomana valolle valhe pienenee ja nöyryyden kautta Jumala toimii ja vapauttaa. Nähty niin monesti joten - true story.

Ja onneksi there's no one else that I should please than God.

In quiet place

Uutena vuotena (2011-2012) Ruurikkalassa Jumala puhui minulle monella eri tavalla siitä, miten minun tulisi ottaa yhdeksän kuukautta vain Hänen kanssaan olemiseen. Se on ollut yllättävän vaikeaa minulle. Vaikken itse sitä olekaan huomannut, olen ympäröinyt elämäni ihmissuhteilla, erilaisilla loputtomilla projekteilla, tekemisillä niin, ettei aikaa enää todellakaan jäänyt itselleni ja Jumalalle. Siitä kaikesta irtautuminen tuntui todella vaikealta, mikä ajoikin minut kysymään itseltäni uudelleen: Minkä vuoksi elän? Mikä on todella elämäni tarkoitus ja mitä pidän tärkeänä? Nyt kuitenkin olen huomannut sen, miten ajan erottaminen Jumalalle todella on tärkeää.

Minun täytyi ihan fyysisestikin vaan irrottautua ja erottautuakin noista tutuista ja turvallisista ympyröistä ensin Kajaaniin ja nyt syksyllä vielä oudompaan paikkaan, Espooseen, missä minulle ei todellakaan ole ketään tai mitään tuttua. On ollut pakko oppia luottamaan Jumalaan, pienin askelin enemmän ja enemmän <3 Tämä yhdeksän kuukautta oli todellakin sellaista Jumalan sylissä kasvamista ja kehittymistä. Turvallisen luottamussuhteen muodostamista. Ensimmäiset 4 kuukautta en pystynyt selkäni takia tekemään oikeastaan muuta kuin maata sängyssä, ja että se oli vaikeeta! Tavallisesti kun oon aina vaan menossa ja tekemässä kaikkea. Pikku hiljaa sit pääsin viettämään aikaani Jumalan kanssa ulos, lenkeille, lampien rannoille, metsään <3 oli ihan tosi mahtia aikaa kyl!

"Minä olen sinun kanssasi!" Nää sanat tulivat niin tosi todellisiksi. Ja nyt voin vielä vahvemmin sanoa että se riittää minulle! Sillä uskon ja tiedän, että Hän tietää oikeesti parhaiten kaikki mun toiveet, haaveet ja unelmatkin, eikä elämä ilman Häntä olisi mtn minulle. Nää on taas näitä luovutusvoittoja <3 Sen mitä antaa, saa monin kerroin takaisin, ainakin mun elämässä se on niin mennyt. Isä tuli mulle niin paljon läheisemmäksi ja tutummaksi tän mun pitkän Quiet time:n aikana. Kaikesta omasta ikävästä, kivuista ja haavoista huolimatta, mitä jouduin kohtaamaan ja käsitteleen tän aikana ni oon vaan niin onnellinen siitä et mulla on tällainen Jumala <3 Eikä tämä saa loppua! Haluan vain lähemmäksi ja syvemmälle <3 Can't get enough! *hih*

First week: Tel Aviv

”Minä kohotan katseeni vuoria kohti. Mistä saisin avun? Minä saan avun Herralta, häneltä, joka on luonut taivaan ja maan. Herra ei anna sinun jalkasi horjua, väsymättä hän varjelee. Ei hän väsy, ei hän nuku, hän on Israelin turva. Hän on suojaava varjo, hän on vartijasi, hän ei väisty viereltäsi. Päivällä ei aurinko vahingoita sinua eikä kuunvalo yöllä. Herra varjelee sinut kaikelta pahalta, hän suojelee koko elämäsi. Herra varjelee kaikki sinun askeleesi, sinun lähtösi ja tulosi nyt ja aina.”

~Ps.121~

Israel! Ja Jumala on todellakin ollut uskollinen jo lentokoneilu matkastamme asti. Lensimme tänne siis kahdessa erässä. Perjantai yönä saavuin yhdessä Tessin ja Joshin kanssa Tel Avin lentokentälle, jossa meidän oli tarkoituksena nukkua ensimmäinen yömme. Kävi kuitenkin niin, että lentokoneessa ollessamme tutustuimme vieressämme istuvaan naiseen, joka tarjosi meille nukkumispaikan omasta kodistaan! Saimme kertoa tälle juutalaiselle naiselle siitä, miksi tulemme Israeliin ja oli ihanaa huomata, miten innoissaan hän oli ja halusi kuulla vain lisää. Hyvin nukutun yön ja vielä paremman aamupalan jälkeen saimme vielä kyydin hostelliin, jossa viettäisimme tulevan viikon.

Hostelli Florentine. Dormeja, riippumattoja, sohvia, musiikkia ja paljon ympäri maailmaa reissaavia nuoria aikuisia :) Hitusen erilainen paikka, mitä on tottunut, mutta todellakin hienoa oli olla siellä! Sai tavata nuoria eri maista ja jutella ja makoilla sohvilla ulkona suuren teltan alla, joka oli pystytetty katolle. Iltaisinkin pärjää hyvin pelkällä topilla ja hamosella ;) Oli mukavata kuulla ihmisten erilaisia kertomuksia ja kokemuksia.

Itse kuitenkin rakastin eniten sitä, kun pääsimme auttamaan paikallisia ihmisiä palvelutöissään Israelin ihmisille. Sain tavata monia ihania Jumalan palvelijoita, ja todella arvostan sitä, miten he tekevät työtä - josta näimme vain pienen palan.Viikottain ja päivittäin he ovat valmiita palvelemaan ihmisiä vain jakaakseen Jumalan rakkautta ja välittämistä noiden ihmisten elämiin käytännön avustuksilla. Sunnuntaista tiistaihin olimme kolmessa eri paikassa auttamassa ruuan, vaatteiden ja rakkauden jakamisessa ihmisille, joilla itsellään ei ole varaa ostaa ruokaa. Kahdessa paikassa saimme myös palvella ihmisiä jakamalla heille lämpimän aterian. Oli todella mahtavaa nähdä ihmisten reaktioita, halata heitä ja antaa poskisuudelmia :)

Loppuviikon avustelimme Hostellissa pienissä siivous- ja järjestely hommissa, tehtiin rukouskävelyitä rannalla ja kaupungilla ja juteltiin hostellin vieraiden kanssa. Keskiviikko illasta perjantaihin juutalaiset juhlivat uutta vuotta, joten monet kaupat ja muut on suljettuina ja ihmiset aikalailla lomailivat. Tällöin saimme myös nauttia rannasta, auringonpaisteesta ja meren aalloista <3 ja siinä samalla siunata ihmisiä.

Minulla on ollut hieman ongelmia oman mahani kanssa, vaikka olen yrittänyt kuinka katsoa, mitä syön. Yhden päivän jouduin olemaan sivussa töistä, koska masu vaan päätti niin. Että saa rukoilla asian puolesta, ettei joutuisi jäämään paitsioon tulevina viikkoina. Muuten täällä on mennyt hyvin. Aina tietysti rukous aiheena on se, että saisimme siunata Israelin ihmisiä täällä kohtaamalla ja auttamalla heitä. Ja että kuljettaisiin Jeesuksen voimassa eikä omassa, tehtäisiin Hänen tekojaan eikä omia :) Silloin varmasti kaikki menee hianosti. 

Hostellista oli sinänsä kurjaa lähteä. Loppuviikosta aloin jo voimaan paremmin ja pystyin tutustumaan myös muihin hostellin asukkaisiin paremmin keskusteluiden ja uimareissujen kautta. Ja sitten täytyi muuttaa jo toiseen paikkaan. Olen silti kiitollinen Jumalalle niistä keskusteluista, joita saimme käydä ihmisten kanssa siellä ja tulen muutaman kanssa melko varmasti pitämään vielä yhteyttä. Lisäksi luotan siihen, että Jumala tulee tekemään ihmisissä työtä eikä jätä sitä kesken. Ja ainahan voin rukoilla :)

Luovutusvoittoja

Enää päivä jäljellä ennen aktiota Suomen rajojen ulkopuolella ja oli kyl surkiata jättää kaikki tuolla Ruurikkalassa, josta on tullut koti tässä kesän aikana ja niistä ihmisistä perhe. Nyt osa on ollut jo pari päivää Keniassa ja meidän tämä Israel tiimi tällä hetkellä jo Helsingissä, pikku hiljaa yritän totuttautua ajatukseen, että oikeasti itsekin olen menossa sinne Israeliin huomenna! :D Kovasti paljon on tapahtunut tänä kesänä asioita ja yritän nyt jotain niistä kirjoitella tännekin :) _hope ehdin vielä tarkemminkin, jossain välissä, koska ollut oikeesti niin huippua!_

Yksi tosi isoista jutuista mitä oon oppinut kesän aikana Jumalasta on se, miten oikeesti mä en voi tehdä muuta kuin luottaa Jumalaan ja luovuttaa asiat Hänelle! Ihan mahtavia läpimurtoja on tapahtunut sellaisissakin asioissa, joita olen itse yrittänyt selvitellä parhaimmassa _pahimmassa_ tapauksessa jo 6 vuotta. Jätän vaan asian Jumalalle ja Hän on muuttanut asioita jo samalla viikolla ihan hurjasti! <3 Huippua. Oonkin nyt ottanut tavaksi luovuttaa joka aamuna kaikki mun tunteet, toiveet, ahistukset ja ihastukset Jumalalle ja saanut vaan rauhassa ja vapaana niistä, ihmetellä ja odottaa, mitä jännää Jumalalla on just tälle päivälle tarjottavana mulle! :) vapauttavaista! <3

Silti se jotenkin aina vaan lyö kasvoja _ylpeyttä_ vasten tää miten yksinkertaisia asiat oikeesti on. Ettei itse oikeesti  tarvi miettiä ja pohtia ja ymmärtää ja tehdä oikeastaan mtn, vaan antaa kaiken oikeuden siitäkin Jumalalle :D Eihän se helppoa ole luopua 'oikeuksistaan', mutta onneksi Iskä tietää senkin miten jääräpää voin olla :) Ollut kyl siistiä huomata, miten olen oppinut luottamaan Jumalaan ihan uudella tavalla täällä. Ja uskon, että Israelissa sitä oppii vielä enemmänkin vielä. Ruurikkala on niin turvallinen paikka, että siellä on helppoa vaan olla lähellä Jumalaa.

Eli juu, meidän koulusta lähteekin tosiaan vain kaksi tiimiä aktioon: Israeliin ja Keniaan. Malesia- tiimi, jossa olin ei päässytkään oikein liikkeelle, jotenka yhdistyttiin yhdessä Israel- ihmisten kanssa. Meidän porukkaan kuuluu nyt siis Minja, Tess, Elina, Jonde ja minä, sekä meidän tiimin johtajat Leea ja Josh. Jokaisella meillä on vastuualue aktion ajan ja itse saan vastata Tessin kanssa meidän sapuskoista ja Leean ja Joshin kanssa sävellän sketsejä ja draamoja kun niitä tarvitaan :) ja joka sunnuntai olen vastuussa meidän porukan rukous/ ylistyskokouksesta. Kuulostaa siis oikein varsin hyvälle! :)

Israelissa ollaan ensimmäinen viikko Tel Avissa ja asustellaan siellä yhdessä hostellissa. Tarkoituksena on ainakin siivoilla ja tehdä muuta käytännön työtä siellä. Tämän jälkeen mennään Tiberiakseen, missä aika varmasti saadaan tehdä kaikkia siistejä evankeliointi-hommia :) ja tietysti myös palvelutyötä. Tiberiaksessa ollaan noin kuukausi. Viimeisiksi viikoiksi majottaudutaan Jerusalemiin. Ihan tarkasti ei vielä tiedä, mitä siellä tehdään, mutta se tulee olemaan myös mukavata - uskoisin. Takaisin Suomeen palataan 25.11. minkä jälkeen pyöritään ympäri Suomea eri kouluissa ja seurakunnissa kertomassa aktiosta :)

Summer DTS _New beginning_

Kesä on jo melkein mennyt ja vasta ensimmäistä kirjoitustani tänne laittelen, on ollut aikas paljon tekemistä :) Ja täytyy sanoa, että tämä on ollut tähän asti elämäni paras kesä! <3 


Vähän paikasta, missä nyt siis olen viimeiset kaksi kuukautta oleskellut. Evijärvi, Ruurikkala on Missionuorten (Youth with a mission, YWAM) yksi Suomen keskuksista. Missionuoret on kansainvälinen kristillinen lähetysjärjestö, joka toimii yli seurakuntarajojen ja on sitoutumaton mihinkään kirkkokuntaan, vaan on sitoutunut levittämään Raamatun sanomaa kaikkialle maailmaan. Tunnuslauseena on "Tunne Jumala, ja tee Hänet tunnetuksi". YWAM painoittuu kolmeen eri asiaan evankeliointiin, koulutukseen ja laupeuden työhön. Tällä hetkellä Youth with a mission toimii yli 1000 kohteessa, yli 170 maassa n. 17000 vapaaehtoistyöntekijän voimin ja onkin toisiksi suurin lähetysjärjestö maailmassa. 


Tämä koulu, jossa itse olen, opetuslapseuskoulu (Discipleship Training School, DTS) pyrkii valmistamaan ilosanoman levittäjiä, auttaen oppilaita tuntemaan todellinen Jumala. Tavoite on muokata kristityn luonnetta ja vakiinnuttaa Raamatulliset ihmissuhteet samalla kun opetellaan jokapäivästä elämää Jumalan kanssa. Tämä intensiivinen koulutus alkaa 11-12 viikon luentojaksolla, jota seuraa  noin 12 viikkoa kestävä ulkomaan kenttäjakso. Lukujärjestykseemme kuuluu päivittäin opetusta, quiet time_aikaa kahdestaan Jumalan kanssa_ ja tietty ruokaa :D ja päivästä riippuen meillä on ylistystä, esirukousta, palvelutyötä ja aktiovalmisteluja ym. mukavata. Heinäkuun alussa meillä oli myös SummerAction viikko, jolloin käytiin mm. Virossa, Helsingissä ja Yyterissä. Pidettiin vaan hauskaa ja nautittiin kesästä :)


Miten sitten päädyin tänne? Olen kuitenkin tiennyt tästä koulusta jo jonkun aikaa, muttei aiemmin ole tuntunut aivan minun jutulta lähteä. Viime syksynä (2010) Jumala kuitenkin alkoi puhua minulle, että mun pitäisi rukoilla tulevan vuoden puolesta, sitä mitä mun tulee tehdä. Olin silloin siis viimeistä vuottani opiskelemassa lastenohjaajaksi Pieksämäellä. Pari päivää tästä eteenpäin Sanna-Maria laittoi minulle viestiä, jossa kertoi kokevansa, että nyt olisi mun aikani käydä tää opetuslapseuskoulu. Koulu alkoi kiinnostaa enemmän, mutta sanoin rukoilevani asian puolesta. Kevään aikana sain asiaan varmistusta kolmen muun ihmisen ja tilanteen kautta ja hetken päästä en enää miettinytkään muita vaihtoehtoja, kuin tulemistani tänne. Viimeisenä niittinä oli fakta siitä, että viimeisen opintotukeni saatuani tililläni oli tasan sen verran rahaa (5000e), jonka tarvitsen koulun suorittamiseen. Ajattelin, että jos Jumala näin selkeästi valmistaa tietäni kouluun, täytyy sen olla oikeesti jtn tärkeää! Joten laitoin paperit menemään ja täällä nyt olen :) - enkä ole katunut päivääkään päätöstäni!


Meillä on ollut joka viikko eri opettaja opettamassa eri aiheesta, ja olisi ihan hurjan kovasti paljon kerrottavaa ja jaettavaa kaikesta! :D ja saa toki kysyä, jos jostain haluat kuulla lisää - oon enemmän kuin valmis kertoon sulle!! <3 mutta tässä muutamia aiheita, joita meillä on ollut. Identiteetti Kristuksessa, Esirukous ja hengellinen sodankäynti, Jumalan Isän sydän, Jumalan äänen kuuleminen sekä Jeesuksen seuraaminen. Aikalailla perusasioita, mutta kun niistä saa opetusta koko viikon ajan ni aukeaa jutut ihan uudella tavalla ja joka viikko Jumala onkin näyttänyt mulle toinen toistaan hienompia asioita <3 odotan siis aina vaan enemmän, mitä seuraava viikko tuo tullessaan!! :)


Jo ensimmäisellä viikolla, kun meille opetettiin Jumalan äänen kuulemisesta, mun käsitys Taivaan Isästäni laajeni hurjasti siitä mun pienest laatikosta, johon olin yrittänyt Jumalaa laittaa. Jumala todella puhuu ja yksityiskohtaisesti <3 heh, ja vaikken sitä myönnä niin oon järkeillyt - ja järkeilen edelleen aina välillä- liikaa, vaikka nää asiat on niin yksinkertaisia :D, ei Jeesus turhaan sanonut, että lasten kaltainen on taivaisten valtakunta (Matt.19:14). Täällä onkin saanut opetella tuota Isän lapsena olemista ihan kunnolla :) Niin ja tää meidän porukka on ihan paras! :D Meitä on täällä yhteensä 12, joista 4 on Jumalan poikia ja loput 8 tyttäriä. Henkilökuntaa Ruurikkalassa meillä on 7. Ja kaikki me yhdes ollaan ihan family x) se on jotenkin niin ihanaa olla ja viettää aikaa siinä porukassa kun on tosi turvallista jakaa asioista ja tehdä kaikkia hauskoja juttuja :D


Tämän "teoriajakson" jälkeen alkaakin sitten se aktio- outreach- jakso <3 Meidän koulusta lähdetään kolmeen eri maahan: Israeliin, Keniaan ja Malesiaan. Itse lähden Malesiaan 19.9. yhdessä Minjan, Tessin, Petran ja Danielin kanssa :) Vielä ei ole ihan täysin selvillä, minne päin Malesiaa mennään ja mitä tarkalleen tehdään siellä, mutta varmasti evankeliointi ja palvelutyöt ovat suuressa osassa matkaamme :) Kirjoittelen lisätietoja kunhan saan tietää niitä :D


Tässä näin lyhyesti kuulumisiani :) Saa muistaa rukouksin ja jos sinusta tuntuu, että haluat tukea myös rahallisesti, niin voit ottaa yhteyttä :) Mutta ennenkaikkea rukoustuki on parasta, kyllä Taivaan Iskä musta huolta pitää _sen on saanut kokea jo niin monesti_ <3 Niin ja toki kerro kanssa kuulumisiasi vaikkapa tänne tai saa kirjoitella s-postiin tai f-bookiin, en ihan hirmu usein ehdi käymään moisissa, mutta yritän nyt aktivoitua tässäkin :D olis ihan parasta kuulla teistä ja rukousaiheillakin saa heitellä :) Niin ja vielä jos tiedät, jonkun ketä tykkäis kanssa lukea tätä niin saapi kertoa :)


Siunausta ja halitus teille! <3
~Maarit~
manninen.maarit@gmail.com