Olin metsässä kävelyllä, kun mieleeni nousi laulun sanat "I will carry you, I will carry you - my child, my child". Nämä sanat tulivat juuri oikeaan paikkaan, suoraan Jumalalta minun sydämelleni. Tuolloin olin päässyt huippuuni toisten ihmisten puolesta elämisessä ja oman elämäni kuolettamisessa siinä samalla, ilman, että edes sitä huomasin. Ja todellakin ajattelin, että sen kuuluu mennä niin. Että itse kannan kaikkia ja selviydyn itse yksin asioista, miten sitten selviydynkin.
Näin olin oppinut elämään aina. Minun on itse oltava huolenpitäjä itsestäni ja toisista. Joten ajatus, että Jumala oikeasti kantaisi minua ja taakkojani oli edelleen vieras minulle, vaikka todellakin rukoilin heidän ja itseni puolesta lähes päivittäin, en silti ollut oppinut luovuttamaan heidän tai omia ongelmia Hänelle, vielä.
Toisista huolehtiminen ja välittäminen on varmasti hieno ja arvostettava luonteenpiirre. Ja olen todella kiitollinen Jumalalle siitä, miten Hän on antanut minulle rakkautta ja herkkyyttä välittää ja omistautua minulle tärkeiden ihmisten auttamiseen, koska tämä kyky rakastaa ei todellakaan ole minusta lähtöisin! Tiedän sanoa tämän varmaksi monen vuoden kokemuksella elämästä ilman Jeesusta, ennen uskoon tuloani. Mutta kuten muissakin siunauksissa, hyvät asiat voivat kääntyä itseä ja muitakin vastaan, ilman Jumalan armoa ja oikeanlaista ymmärtämystä lahjan käytöstä itsensä ja muiden rakentamiseksi ja rohkaisuksi.
Tämän muutaman vuoden jälkeisen kokemuksen myötä, Jumala on saanutkin muokata minua ja jalostaa minuun asettamiaan lahjoja ja luonteenpiirteitä parempaan ja terveellisempään käyttöönsä. Ja olen saanut huomata kasvaneeni suuresti tänä aikana. Edelleen on tietenkin alueita, joissa on opittavaa. Asetettava tarkempia rajoja, rakastettava Jumalaa ja itseään, jotta osaisin oikealla tavalla rakastaa myös muita. Tässä nyt muutama Raamatunpaikka, jotka auttoivat minua silloin päästämään irti ja voittamaan enemmän suhteessa vastuunkantooni perheestäni. Ja samalla palauttamaan ihmissuhteitani terveellisemmälle pohjalle, irti vääränlaisesta vastuusta.
Ap.16:31 "Usko Herraan Jeesukseen, niin pelastut, sinä ja sinun perhekuntasi"
Ap.10-11,erityisesti 11:14 "Hän (Paavali) puhuu sinulle sanoja, joiden kautta sinä pelastut, sinä ja koko sinun perhekuntasi"Pelastus ei tule automaattisesti koko perheelle, avain ikuiseen elämään on edelleen sama: pelastutaan yksin henkilökohtaisesta uskosta Jeesukseen. Uskon silti, että perhe on Jumalalle erityisen tärkeä yksikkö, jota hän haluaa suojella. Onhan Hän itse ihmissuhteet niin asettanut. Aivan Raamatun alkulehdillä Hän jo toteaa, ettei ihmisen ole hyvä olla yksin. Varmasti me jossain suhteessa kyllä pärjätään yksin, muttei se ole alkuperäinen tarkoituksemme.
Perhe-käsite on yhteiskunnassa muuttunut, laajentanut ja vähentänyt sisältöään ajan mittaan. Tästä voisi kirjoittaa vaikka kuinka paljon enemmänkin, mutta pointtina on, että onneksi tässäkin määrittelyssä saamme luottaa Sanaan, sillä se on muuttumaton. Sen mukaan, emme ole pelkästään osana 'maallisen' veren yhdistämää perhettä, vaan myös Jeesuksen veren kautta yhdistettynä vielä suurempaan perheeseen, jossa meillä on paljon veljiä ja sisaria. Perhe on tärkeä, ja Jumalan mielenmukaisena perheenä saamme olla kuvana Jumalan tahdonmukaisesta seurakunnasta.
1.Kor.7 erityisesti jae 14 "Sillä mies, joka ei usko, on pyhitetty vaimonsa kautta ja vaimo, joka ei usko, on pyhitetty miehensä kautta. Muutenhan teidän lapsenne olisivat epäpuhtaita, mutta nyt he ovat pyhiä"Tämä kohta on minulle erityisen rohkaiseva siinä mielessä, että voin olla vaikuttamassa positiivisesti perheeseeni. Raamatunkohdan tilanteessa yksi perheenjäsen on tullut uskoon ja puhutaan siitä, miten uskovina saadaan olla valona ja pyhityksenä tälle perheelle, koska Jumala on meidän kanssa ja siunaa meitä hyvällä niin tietty se vaikuttaa myös perheeseen. Ja tietenkin tärkeimpänä saadaan tuoda Jeesuksen työn totuutta perheeseen. Edelleen muun perheen uskoontulo on silti heidän henkilökohtainen valinta. Ajatus nousee siitä et ollaan vähän niikus Jumalan suurlähettiläinä edustamassa Häntä ja tuomassa Hänen Tahtoaan julki täällä maan päällä erityisesti meidän perheelle ja lähimmäisillemme :)
Jumalan tahdosta asiaan liittyen tässä muutama kohta rohkaisuksi.
2.Piet.3:8b-9 "...Herralle yksi päivä on kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta kuin yksi päivä. Ei Herra viivytä lupauksensa (et tulee takaisin) täyttämistä, vaikka jotkut luulevat hänen viivyttelevän, vaan hän on pitkämielinen teitä kohtaan. Hän ei näet tahdo, että kukaan joutuu kadotukseen vaan että kaikki kääntyisivät"
Jes. 30:18 "Siksi Herra odottaa, että voisi olla teille armollinen, ja sen tähden nousee armahtaakseen teitä, sillä Herra on oikeudenmukainen Jumala. Autuaita ovat kaikki, jotka häntä odottavat!"
Hes.18 erityisesti jae 23 "Olisiko minulle mieleen jumalattoman kuolema, sanoo Herra? Eikö ennemmin se, että hän kääntyy teiltään ja saa elää?"Jumala näkee paljon pidemmälle kuin me ite nähdään. Hänelle yksi päivä on tuhat vuotta ja toisin päin. Hän tietää, milloin tapahtuu ja mitä, ja mikä merkitys on milläkin. Hänen käsissään on kaikki. Ja huippua on se, että Hänellä on sama toive ja tahto kuin meilläkin; että kaikki pelastuisi, mukaan lukien meidän perheet! Hän odottaa, on pitkämielinen ja hyvä meitä kohtaan. Sillä Hänen sydämensä suurin kaipaus on saada meidät takaisin luokseen.
Jaak.4:5 "..Kateuteen (jossain käännöksessä mustasukkaisuuteen) asti hän halajaa henkeä, jonka on pannut meihin asumaan"Eli todellisuudessa meidän toive ei ees oo sama kuin Hänen koskien perheittemme pelastumista, sillä Hänen tahtonsa tässä on niin paljon vahvempi ja suurempi! Tuossa Hesekielin kohdassa taas puhuttiin siitä, miten jokainen perheessä loppujen lopuksi vastaa itse omista valinnoistaan ja teoistaan. Meille kuitenkin on annettu se oma tahto toimia, oli se sitten vaikka Jumalan tahtoa vastaan. Uskon, että sillä silti todella on, tai ainakin voi olla ja mä itse haluan ja päätän olla x) erityinen siunaus perheelleni siinä, että oon saanut tulla tuntemaan Jeesuksen ja saan kertoo nimenomaan ilosanomaa paremmasta ja täydemmästä elämästä :) noissa kohdissa puhuttiin aika paljon siitä Jumalan osasta, mikä itseä rohkaisee aika paljon: kaiken maan Jumala on mun puolella tässä taistelussa perheeni sielujen puolesta!
Joh.6:44 "Ei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, vedä Häntä."! Jumala tietää ja näkee ja kutsuu, todellakin. Tiedän, ettei koskaan ole turhaa meidän ihmisten puolelta kertoa ja olla elävinä todistuksina Jumalasta. Se onkin meidän tehtävämme! Kertoa Hänestä, julistaa totuutta, tuoda vapautusta, kulkea Hänen Voimassaan ja Auktoriteetissaan. Tuoda kunniaa elämällämme Hänelle. Jumala toimii meidän kauttamme. Tärkeää onkin erottaa se, mikä on meidän ja mikä Jumalan osa. Me ei voida 'saada ketään uskoon', eikä meidän kuulukaan. Se on Jumalan työ kutsua ja vetää puoleensa aikataulussaan.
Lopuksi haluan vielä jakaa yhden kohdan siitä, mikä on meidän tehtävä. Tämä saa yleensä mut heräämään kunnolla ja saa irrottamaan katseeni itsestä ja omista ongelmistani siihen tärkeimpään, millä on väliä. Jumala pelasti minut, ja joku ihminen oli valmis tekemään osansa minun puolestani, tempaisemaan minut pois siitä omasta tulestani, missä makasin. Pois siitä pimeydestä totuuteen ja valoon, jota en edes osannut ajatella olemassa olevaksi. Haastetta loppuun. Jumala on kutsunut meidät juuri nyt, juuri tässä ajassa tarkoitustaan varten: Ettei yksikään joutuisi kadotukseen, vaan saisi iän kaikkisen elämän <3 Todellakin haluan olla tekemässä oman osani!
Juud.1:20-23 "Mutta te, rakkaani, rakentakaa itseänne pyhimmän uskonne perustukselle ja rukoilkaa Pyhässä Hengessä ja niin pysykää Jumalan rakkaudessa odottaessanne Herramme Jeesuksen Kristuksen laupeutta iankaikkiseksi elämäksi. Armahtakaa niitä, jotka epäilevät. Toiset taas pelastakaa tulesta temmaten, toisia taas armahtakaa kavahtaen heitä, inhoten lihan tahraamaa vaatettakin."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti